keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Korukoplan helmihaaste

Osallistuin ensi kerran Korukoplan helmihaasteeseen.  Sain parikseni Outiriinan ja tehtäväksi valmistaa Outiriinan lähettämistä helmistä koru.





Eniten päänvaivaa tuotti tuo kuvassa alimmaisena näkyvä kaunis lukko, joka oli minulle aivan uutta mallia ja jonka halusin ehdottomasti korun etuosaan. Alusta asti oli toki selvää, että kaulakoru näistä tulee.

Niin kuin aina, jäi homma viime hetkeen. Osasyynä oli se, että en osannut päättää, minkä ideoistani toteuttaisin. Isompana ongelmana oli kuitenkin se, että ranteeni kipeytyi hiljalleen niin pahaksi, ettei korunteosta voinut kuin haaveilla. Maitopurkkiakaan ei saanut auki. Onneksi kortisonipiikit auttoivat ja pääsin vääntämään lenkkejä. Siinä potiessa ehtivät sitten ajatukset kypsyä valmiiksi ja koru syntyi lopulta nopeasti. Yhtä korua en tosin näistä saanut aikaiseksi vaan tuli kaksi.

Tässä ensimmäinen eli vähän tylsät korvikset. Ajattelin sijoittaa nuo helmet kaulakoruun, mutta viime hetkellä tajusin, että värit eivät kyllä ollenkaan sovi yhteen. Helmien väri on varmaankin montana, yksi lemppareistani, kaunis tumma sininen. Kuva on ihan surkea kun pääsin kuvaamaan vasta illalla ja parempi kamera kieltäytyi yhteistyöstä. Nämä on nyt sitten pokkarilla kuvattu ja sen huomaa tuloksesta.



Kaulakorusta tuli mielestäni ihan kiva ja taas epäsymmetrinen! Materiaalit ovat hopeoitu kuparilanka, kivat avain ja lukko ovat korumetallia ja helmet kai lasia. Sydänriipus löytyi omista varastoista tähän jatkoksi, väri on luonnossa ihan sama kuin kauniilla raidallisilla lasihelmillä. Omista varastoista on peräisin myös niskassa oleva valmisketju ja eteen sijoittuva rengas, hopeoituja nämäkin.



Lukko sijoittuu eteen vasemmalle, valitettavasti se näkyy vähän huonosti näissä kuvissa. Oikeasti koru on sen verran pitkä, että lukkoa ei edes tarvittaisi, mutta kun se nyt vaan oli niin nätti!

Ja vielä viimeiseksi aivan välttämätön kuva Tyynestä!  Toivotan teille kaikille lukijoille yhtä riemukasta maaliskuuta!

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Helmikuun eläimiä

Olemme Tyynen kanssa nauttineet pitenevistä päivistä ja leudommasta säästä. Tänään tuli kyllä taas lunta niin paljon, että kävely metsässä oli aika rankkaa, kun polkua ei ollut vielä kukaan kulkenut ennen meitä pyryn jälkeen. No, riittipä sitten vähän lyhyempi lenkki. Tyyne ei tykännyt siitä, että tuuli pudotteli lunta oksilta koiran päälle...




Vähän kesäisempi on tämä toinen eläin. Olen jo pitkään ihaillut kauniita kelloja Bohemiassa ja lopulta raatsin sellaisen ostaa. Värinä on minulle vähän vieraampi pronssi, mutta kun hopeisia ei ollut niin ei ollut.



Tämä oli ensimmäinen tekemäni epäsymmetrinen koru ja vieläkin mietin, pitäisikö se kuitenkin purkaa ja rakentaa symmetriseksi. No, olkoon nyt tuollainen ainakin vähän aikaa. Itse tehdyssä korussa on se hyvä puoli, että sen voi helposti laittaa paloiksi, jos haluaa.


 Ensin ajattelin vain ripustaa kellon yksinkertaiseen ketjuun, mutta sitten iski into tehdä kaikenlaista muutakin ja tästä tulikin nyt sitten aikamoinen sekametelisoppa eri tekniikoita. Ketjun punoin loppujen lopuksi itse, lankana on Artistic Wire väri bronze gunmetal, joka on hyvin tumma ruskea. Langasta oli yllättävän helppo sahata lenkkejä, punominen oli vähän haasteellisempaa, koska lanka on aika pehmeää ja lenkit muuttavat helposti muotoaan. Niskaosassa muinaisketjua ja helmien välissä Oilia.



Perhosen ripustaminen tuotti vähän tuskaa. Yhtään sopivan väristä valmista linkkiä ei löytynyt mistään, joten loppujen lopuksi tämäkin tuli tehtyä itse. Valmiin halvan pyöreän linkin päälle on kieputettu Artistic wire-lankaa, jossa Swarovskin kristalleja kahdessa värissä, White opal ja Air blue opal.




Ketjuun ujutin mukaan kiviä, joista valitettavasti tuon sinisen laadusta ei ole oikein selvää muistikuvaa. Aina pitäisi kirjoittaa muistiin, mitä on ostanut...Joka tapauksessa väri on täysin sama kuin sinisissä Swarovskeissa. Kauniit valkoiset ruusut ovat ´valkoista jadea´, mitä sitten lieneekin.



Tänään kuvasin paljon muitakin koruja, mutta esitellään niitä sitten myöhemmin tällä viikolla. Viimeisenä vielä kuva Tyynestä, joka löysi metsästä ihania hajuja. Pysytään mekin yhtä uteliaina ja innostuneina kuin Tyyne!